Sandbergin veturi
”Veturit eivät kulkeneet mitenkään kovalla vauhdilla. Vauhtia voisi verrata lähinnä nulkkaavaan hevoseen ja se pysyi samana niin tyhjänä, kuin kuorma päälläkin. Veturia ohjattiin ratista, joka oli auton rattiin verrattuna väärinpäin kallellaan. Ohjaaja joutui hoitamaan työnsä avoimen taivaan alla veturin keulalla.”
Sandbergin eli Samperin veturin kiehtova tarina kiinnostaa ihmisiä vuosikymmenestä toiseen. Veturi on myös yksi museomme mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä.
Vuonna 1912 perustettiin Tulppioon, Savukoskelle Suomen ensimmäinen koneellinen metsätyömaa. Kemiyhtiön metsäpäällikkö Hugo Richard Sandberg (1849–1930), ”Samperi” tilasi sinne Amerikasta saakka kaksi höyryveturia kuljettamaan sahatukit vedenjakajan takaisilta alueilta Kemijoen uittoon. Veturit vetivät perässään viidestä yhdeksään rekiparia, joihin kuhunkin rekeen lastattiin 50–80 tukkia. Näin tavallisessa kuormassa kulki 400–600 tukkia. Veturin paino rekikuormineen saattoi nousta jopa 138 tonniin, ja veturin korkeus aiheutti omat haasteensa.
Jo yksistään veturin höyrykattila painoi seitsemän tonnia. Höyrykattiloiden kuljetus Savukosken erämaahan oli operaatio itsessään. Kuljetuskolonnaan kuului 12 vetävää hevosta ja useita miehiä. Erikoinen kuljetus aiheutti runsaasti päänvaivaa; reitit oli mietittävä tarkkaan ja kuljetustien pohja täytyi olla erikoisen hyvä. Varotoimenpiteistä huolimatta ensimmäinen kattila kaatui matkan varrella kahdesti.
Erikoisille vetureille tarvittiin täysin omansa ja erikoiset tierakenteet. Välillä tienrakentajat valtasi epäusko, jonka Iso-Samperi kovin sanakääntein kehotti heittämään pois mielestä: ”Ei saa epäillä tuota asiaa. Olemmehan me ennenkin voittaneet melkoisia vastuksia. Meillä on isiemme Jumala ja pohjolan pakkastalvi turvana.”
Epäonneksi ensimmäinen kokeilutalvi sattui olemaan kovin lauha, ja tien pohjien teko epäonnistui. Toinen vetureista kaatui ja upposi kaksi kertaa suohon. Nostamisessa oli suuri työ.
Konesavotta oli kolme hakkuukautta kestänyt kokeilu (1913–1916), jonka jälkeen veturien käyttö oli lopetettava ensimmäisen maailmansodan tuomien ongelmien vuoksi. Lisävaikeuksia aiheuttivat koneviat, ja varaosien puute. Toinen vetureista on Lapin Metsämuseossa ja toinen Savukoskella.
Lähde: Juhani Pelkonen, Nuortin konesavotta 1913-1916. Suomen historian pro-gradu –tutkielma. Tampere, 1976. ISSN 0359-8128. Lapin Metsämuseoyhdistys ry:n julkaisusarja no. 5.
Julkaisua voi ostaa Lapin Metsämuseolta edulliseen 2 euron hintaan!