SANDBERGIN VETURI
Vuonna 1912 oli Savukosken Tulppiossa Suomen ensimmäinen koneellinen metsätyömaa, jonne Kemiyhtiön metsäpäällikkö Hugo Richard Sandberg (1849-1930) tilasi kaksi höyryveturia Amerikasta. Niillä oli tarkoitus kuljettaa sahatukkeja vedenjakajan takaisilta alueilta Kemijoessa uitettaviksi.
Veturissa on kaksi pystysuorassa olevaa, kaksisylinteristä höyrykonetta, joista välitys kulkee kummallakin puolella olevaan kuljetuskoneistoon. Veturin koneet kehittivät yhteensä noin 100 hevosvoimaa ja sen kulkunopeus oli keskimäärin 7,5 km tunnissa. Veturi kulki samaa vauhtia riippumatta siitä, oliko siinä kuorma vai ei.
Veturin perään voitiin laittaa 5-9 rekiparia. Kuhunkin rekeen lastattiin 50-80 tukkia. Rekikuormineen veturi painoi 56-138 tonnia.
Veturin työkyky riippui pitkälti tien laadusta. Ennen talvea tie tasoitettiin ja ensilumi poljettiin satojen miesten voimin. Jäädytettyyn tiehen ajettiin raiteet. Tien varrella oli useita vedenottopaikkoja ja halkoasemia höyrykoneita varten.
Korkea veturi kaatui helposti. Ensimmäisenä talvena toinen vetureista kaatui kahdesti ja sen pystyyn nostaminen oli kova urakka.
Noin 16 tonnia painavien vetureiden kuljetus Nuorttiin oli olosuhteisiin nähden mittava suoritus. Ensimmäinen veturi tuotiin laivalla Hangon satamaan ja sieltä rautateitse Rovaniemelle tammikuussa 1913. Rovaniemellä veturi purettiin pienempiin osiin. Seitsemän tonnia painava höyrykattila kuljetettiin erikoisvalmisteiselle reellä, jota veti 12 hevosta.
Höyrykattila kaatui kuljetuksen aikana kahdesti, mutta siitä huolimatta savotta saatiin käyntiin 21.2.1913. Toinen veturi kuljetettiin Nuorttiin seuraavana talvena. Vetureiden rahtikustannukset olivat huomattavat.
Kolmantena ajotalvena vetureihin alkoi tulla yhä enemmän vikoja. Pitkä merimatka sekä ensimmäinen maailmansota vaikeuttivat varaosien saamista. Myös hevosia oli sodan vuoksi huonosti saatavissa. Sodan jälkeen savottaa ei enää jatkettu.